Elsa Salonen

Artist Statement

Teoksissani näkyy luonnonmateriaalien avulla maailmankaikkeutta tutkivan alkemian sekä animismin, varsinkin suomalaisen luonnonuskon, taiteellinen tulkinta. Alkemialle ja animismille yhteistä on kaiken ympäröivän luonnon hahmottaminen elävänä ja aistivana. Valmistan kaikki teosteni väripigmentit jauhamalla erilaisia luonnon raaka-aineita kuten meteoriitteja ja simpukankuoria sekä uuttamalla värejä kasveista ja levistä. Jokainen materiaali omaa erityistä tietoa. Koen pigmentit yhteistyökumppaneina, joiden ’kokemukset’ määrittävät kunkin teoksen käsitteellisen sanoman.

Pigmentteinä olen käyttänyt esimerkiksi miljoonia vuosia vanhoja mineraalikiviä kivihiilikauden kadonneiden maisemien kuvaamiseen (Stories Told by Stones, 2018) sekä poltettuja ketunluita maalatakseni elämänkiertokulkua käsittelevän kasviston (Eighty Modest Statements About the Impossibility of Death, 2013). Useita projekteja varten olen työskennellyt paikkasidonnaisesti keräten luonnon-materiaaleja monista eri kohteista ympäri maailmaa. Lisäksi olen työskennellyt asiantuntijoiden kanssa hankkiakseni käyttööni harvinaisempia luonnonmateriaaleja puhutellen näillä teoksilla paikkasidonnaisten aiheiden sijasta universaalimpia teemoja.

Lisäksi uutan kukista niiden värejä, säilön väriaineet eri tavoilla ja valkaisen kasveja kalpean värittömiksi. Tekniikka pohjautuu huomiolle siitä, kuinka useimmat organismeista, niin kasvi- kuin eläinmaailmassa, näyttävät menettävän värinsä kuollessaan -aivan kuin itse elämä olisi piilotettu väreihin. Kukat kuihtuvat ja ruumiit kalpenevat. Näin värit luonnossa muuttuvat merkeiksi elämänenergian läsnäolosta. Kolmiulotteisissa maalauksissani tuloksena on elävän elämänenergian (säilötyt värit) runollinen erottaminen niiden tyhjästä, kalpeasta ruumiista (valkaistut kukat). Esimerkiksi installaatiossa Study of Eternal Cycle (2014) on nähtävillä yksi valkaistu ruusu sekä kolme laboratoriolasia, jotka on maalattu samasta kukasta uutetuilla väreillä. Kun lasit valaistaan, niihin maalatut värit heijastuvat takaisin valkaistuun kukkaan, joka näyttäytyy jälleen elävän punertavana.

Keskiaikaiset alkemistit tutkivat luonnonmateriaaleja, joista he valmistivat myös värejä. Materiaalien avulla he pyrkivät ymmärtämään ympäröivää maailmankaikkeutta ja siinä samassa kaikkeuden ykseyttä, yksilön roolia; itseään. Yksi alkemian tärkeimmistä työvaiheista oli toistuva tislaus, jonka avulla lasiseen kolviin jäi aineen - sekä siinä samalla alkemistin - puhtain olemus.