Artist Statement

2010-luvun alussa kehitin teknikan, jossa uutan kukista niiden värejä jättäen ne kalpean värittömiksi. Uutetut väripigmentit säilön eri tavoin ja asetan ne esille valkoisten kukkien viereen. Tekniikka pohjautuu huomiolle siitä, kuinka useimmat organismeista, niin kasvi- kuin eläinmaailmassa, näyttävät menettävän värinsä kuollessaan -aivan kuin itse elämä olisi piilotettu väreihin. Kukat kuihtuvat ja ruumiit kalpenevat. Näin värit luonnossa muuttuvat merkeiksi elämänenergian läsnäolosta. Kolmiulotteisissa maalauksissani tuloksena on elämänenergian (säilötty väri) runollinen erottaminen sen tyhjästä, kalpeasta ruumiista (väritön kukka).

Viimeisen vuosikymmenen olen maalannut yksinomaan luonnonpigmenteillä, jotka määrittelevät kunkin teoksen käsitteellisen sanoman. Valmistan kaikki teosteni väripigmentit jauhamalla erilaisia luonnon raaka-aineita kuten meteoriitteja, eläinten luita ja simpukankuoria sekä uuttamalla värejä mm. lääkeyrteistä, sienistä ja levistä. Jokainen materiaali omaa erityistä tietoa. Koen pigmentit yhteistyökumppaneina, joiden ’kokemukset’ määrittelevät kunkin teoksen käsitteellisen sanoman. Useita projekteja varten olen työskennellyt paikkasidonnaisesti keräten luonnon-materiaaleja monista eri kohteista ympäri maailmaa. Lisäksi olen työskennellyt asiantuntijoiden kanssa hankkiakseni käyttööni harvinaisempia luonnonmateriaaleja puhutellen näillä teoksilla paikkasidonnaisten aiheiden sijasta universaalimpia teemoja.



Työskentelyni pohjautuu maalaustaiteen, installaation ja käsitetaiteen perinteisiin. Teoksissani näkyy luonnonmateriaalien avulla maailmankaikkeutta tutkivan alkemian sekä animismin, varsinkin suomalaisen luonnonuskon, taiteellinen tulkinta. Alkemialle ja animismille yhteistä on kaiken ympäröivän luonnon hahmottaminen elävänä ja aistivana. Suomalaisen luonnonuskon mukaan jokaista luonnonympäristöä hallitsee oma henkiolentonsa, joka vartioi aluettaan vaikuttaen sen hyvinvointiin ja vaurauteen. Esivanhemmillemme oli tärkeää ylläpitää tasapainoista suhdetta mahtaviin luonnonhaltijoihin erilaisten uhrilahjojen avulla hyvän metsästys-, kalastus- ja sato-onnen takaamiseksi.

Keskiaikaiset alkemistit puolestaan tutkivat luonnonmateriaaleja, joista he valmistivat myös värejä. Materiaalien avulla he pyrkivät ymmärtämään ympäröivää maailmankaikkeutta ja siinä samassa kaikkeuden ykseyttä, yksilön roolia; itseään. Teoksissa käyttämäni lasikolvit viittaavat tähän alkemistiseen traditioon ja sen kuvituksiin. Yksi alkemian tärkeimmistä työvaiheista oli toistuva tislaus, jonka avulla lasiseen kolviin jäi aineen - sekä siinä samalla alkemistin - puhtain olemus.