Elsa Salonen

I Walk in the Forest as in a Temple

pigmentit, jauho, karhunkallo, eläinten luut, messinkikulhot, jugurtti, piimä
2012, muuttuvat mitat

Lattian symmetrinen kuvio on toteutettu pigmentti-jauhosekoituksella. Lisäksi se sisältää Suomen metsistä kerättyä jäkälää, eläinten luita, kuten karhunkallon, sekä messinkikulhoja. Gallerian ikkunat maalattiin pigmenteillä, jugurtilla ja piimällä.

Installaation orgaaniset elementit edustavat suomalaista perintöä. Karhunkallo lepää kuvion keskellä; suomalaisten tärkein pyhä juhla, Karhunpeijaiset, pidettiin metsästetyn karhun kunniaksi. Suomalainen kansanusko yhdistyy teoksessa taiteilijalle merkityksellisiin, ulkomaisiin vaikutteisiin. Lattiakuviota voidaan pitää eräänlaisena mandalana, buddhalaisuudessa käytettynä pyhänä kaaviona. Perinteinen mandala ohjaa valaistumiseen, kun taas teoksen rikkonaisuus kuvastaa keskeneräistä, henkilökohtaista tutkimusta.

Kiitos:
Näyttelykuvat: Grimmuseum, Berliini, 2012

Pyhä-sanan alkuperä ei liity mihinkään uskontoon. Sanaa on tuhansia vuosia käytetty eri yhteisöissä ilmaisemaan erottavaa rajaa, rajaa, joka luo merkityksen eri ilmiöille. Sittemmin ”pyhä” on lainautunut eri uskontojen termiksi. Pohjoisilla kansoilla ei kielissään ole sanaa uskonto, vaan sitä tärkeämpi on pyhän käsite.

Outi Tikkanen, Sauvojen salaisuus, 2006